Eikö ihmisillä oikeasti ole elämässä mitään muuta sisältöä kuin lumityöt?
Varmaan tälläkin hetkellä naapurit raapii lumikolilla ja lapioilla koko perheen voimin pihaa, vaikka ei siellä ole edes lunta...
Aina, kun nämä pihalla näkee niin ne on lumitöissä. Ja kesällä ne haravoi.
Heti kun lapset oppii kävelemään niin kola käteen ja pihalle vaan. Leikkiä ei saa ennen kuin viimeinenkin lumihiutale on siististi tontin rajojen ulkopuolella. Sitten voi mennä pulkkamäkeen ja siitäkös se riemu repeää, kun pulkka tarttuu paljaaseen asfalttiin.
Kai tästäkin voisi valituksen tehdä. Kuuluu nimittäin meidän olohuoneeseen asti tuo hirveä *kriips, kraaaaah, kriips*... valittaahan nekin aina milloin mistäkin.
En vain ymmärrä.

Siinäpä vasta ongelmallinen asia. Todella puuduttavaa rakastaa ja ikävöidä toista, kun näkee vain parin kuukauden välein. Koko ajan miettii, mitä hän tekee nyt ja kenen kanssa, missä hän on tällä hetkellä ja kenen kanssa..
Voinko minä luottaa häneen?
Voiko hän luottaa minuun?
Voinko minä luottaa itseeni?

Äsken tulin ajatelleeksi työelämässä olevia lähisukulaisiani. On jos jonkinlaista duunaria ja insinööriä. Naisten ammatteja mm. tuotantotyöntekijä, siivooja, kokki, nuorisotyöntekijä, sairaanhoitaja. Aivan, kaikki enemmän tai vähemmän palkkakuopassa. Miehillä sen sijaan on hyvät palkat, työmatkoja ympäri maailmaa ja muitakin etuja. Lisäksi työpaikan vaihto onnistuu kuin nappia painamalla. Mistä johtuu moinen asia? Miksi minä synnyin tällaiseen sukuun? Miksi minä synnyin naispuolisena tällaiseen sukuun?
Yleensä alaa valitessa täytyy tehdä päätös rahan ja työmukavuuden välillä. Voisi olettaa, että minun lähisuvussa naispuoliset ovat vain sattuneet valitsemaan ammatin, joka on eniten sydäntä lähellä, kun taas miehillä on silmissä vilkkunut euromerkit. Vai onko miehet todella niin tylsiä, että niille uusien ohjelmistojen testailu Nokian toimistoissa on se suurin kutsumus?

Minusta on aina kaavailtu jotain suurta. Jotkut tädit ovat aina olleet sitä mieltä että minusta tulisi vielä jonakin päivänä Suomen presidentti, tai vähintään poliitikko. Itse olen naurahdellut moisille puheille, ammatinvalinta on tuntunut niin kaukaiselta asialta. Kohta se alkaa kumminkin olla käsillä, ja pitäisi päättää minne sitä suuntaa sitten kun on peruskoulu pulkassa. Ehkäpä seuraan kutsumustani, pakkaan laukut, otan koirat mukaani ja matkustan Kälviälle Keski-Pohjanmaan maaseutuopistolle kennellinjaa opiskelemaan.  Sen jälkeen käyn armeijan, jatkan opintoja ja valmistaudun pieneläinhoitajaksi. Koirat on se minun juttu, niiden kanssa olen aina tullut paremmin toimeen kuin ihmisten. Toinen vaihtoehto olisi opiskella lukio omalla paikkakunnallani, ja suunnata sen jälkeen yliopistoon. Lukio ei ehkä ole paikka minua varten. Vaihtoehdolla B voisin rikkoa rajoja, olla suvussa ensimmäinen korkeasti koulutettu nainen. Vaan onko se minun juttu? Onko se sydämen asia? Taidan valita koirat.

1. Absolutismi

2. Saunakaljakännäys (ns. kohtuukäyttö)

3. Humalanhakuinen juominen

4. Oksennuksenhakuinen juominen

5. Vatsahuuhtelunhakuinen juominen (yleensä alkoholi + huumausaineet)


Itsehän olen kokeillut neljää ensimmäistä.

Tänään on ollut varsin mielenkiintoinen päivä. Surullisella tavalla mielenkiintoinen. Joskus puolenpäivän aikoihin äiti ja isä lähtivät lääkäriin, koska äitillä on ollu muutaman päivän ajan kova kuume. Ajattelin, että se hakee vaan jotain sairaslomaa pari päivää ja se on siinä. Viiden tunnin päästä auto tuli pihaan, mutta sieltä tulikin ulos vain isä. Äiti oli viety sairaalaan ja sen piti jäädä sinne jotain lisätutkimuksia varten :(
Me ollaan nyt isän kanssa ihan uusavuttomia. Isosiskoni Katja on Norjassa vaihto-oppilaana ja äiti sairaalassa, eikä tiedetä millon se tulee takaisin.